Muutin ulkomaille: mitä, miksi, minne?

Noin reipas puolitoista kuukautta sitten pakkasin matkalaukkuni vähän pidemmän kaavan mukaan. Nimittäin ennen uuden vuoden vaihtumista osoitteeni vaihtui tänne Keski-Eurooppaan. Tällä hetkellä elämääni vietän Itävallassa, lähellä Sveitsin ja Saksan rajaa. Uusi uutinen tämä tuskin on kaikille, sillä muualla sosiaalisessa mediassani tästä jo ehdinkin pintapuolisesti heti muuttoni jälkeen kertoa. Sen jälkeen myös muu sosiaalinen mediani on täyttynyt hieman muilla kuin Turun tai Helsingin maisemilla.

Olette muutostani lähtien enemmän tai vähemmän aktiivisesti kyselleet erinäisiä asioita, esimerkiksi minne muutin, kenen kanssa, mitä täällä teen, miksi muutin jne. Vihdoin onkin aika vastailla muun muassa näihin kysymyksiin, sekä niihin joita viime viikolla instagramini puolella esititte. Aika muuton jälkeen on kulunut mielettömän nopeasti, sillä arjen on täyttänyt kokonaan uudet kuviot: uusi koti, ympäristö, ihmiset, työt, rutiinit  jne. Uudesta kulttuurista puhumattakaan, sillä Keski-Eurooppalainen meno kyllä näkyy ja tuntuu yllättävän paljon.  Itseasiassa juuri maihin ja kulttuuriin liittyviin samankaltaisuuksiin ja eroihin halusitte myös  paljon vastauksia. Näistä kuitenkin ajattelin kirjoittaa oman sepustuksena myöhemmin. Niihin meinaan saan kevyesti kulumaan sanan, jos toisen.

Milloin tein päätöksen muutostani?

Miksi muutin ja kenen kanssa?

Täysin varman päätöksen oman muuttoni suhteen tein aika pian viimeisimpien kisojeni jälkeen. Ovia alkoi tuolloin avautumaan melkoista tahtia ja tilaisuudet täällä varmistumaan, joten päätös oli helppo tehdä. Varsinainen muutto tapahtui siis nopealla tahdilla, mutta  itse mahdollisuus tänne muuttoon oli ollut hieman pidempään pöydällä. Olen totta puhuen aina halunnut asua ulkomailla, kunhan aika sille olisi kypsä. Aikaisemminkin tilaisuuksia olisi ollut, mutta silloin Suomessa on ollut enemmän keskeneräisiä asioita, joihin olen halunnut panostaa. Muinoin lukio, sitten yliopisto, yliopiston jälkeen heti oman alan työmahdollisuus, myöhemmin mukaan luettuna tietysti myös avopuolisoni työtilanteet, koirani jne.

Nyt ensimmäisen kerran kaikki palaset ulkomaille muuton osalta loksahtivat kohdilleen: minulle on oman alan töitä opetuksen ja koulutuksen parissa, urheiluun liittyviä uusia työprojekteja sekä sain vielä lähteä reissuun pienen perheeni kanssa. Eli kahden hengen ja kahden koiran voimin. Ensimmäistä kertaa en halunnut kieltäytyä tilaisuudesta. Nyt tai ei koskaan – olinkin todella innoissani ja varma päätöksestäni.

Miksen kertonut asiasta etukäteen muille? 

Viime syksy ja talvi olivat kaikilla tavoin vauhdikasta aikaa. Piti pitkälti elää päivä ja projekti kerrallaan. Oikeastaan ei ollut edes voimavaroja miettiä liiaksi tulevaa. Ehkä se oli myös syy siihen, etten ehtinyt muuttoani tänne juurikaan edes itse jännittämään. Kuten tiedätte, ylipäätään muuttoni tänne tuli monelle aikamoisena yllätyksenä. Vain kourallinen ihmisiä tiesi asiasta, mutta toisaalta muutto rapakon taakse on tänä päivänä hyvinkin yleistä. Joten miksipä tehdä kärpäsestä härkästä? Halusin myös säästää itseäni ja keskittää kaikki voimavarat olennaiseen. Omaan jaksamiseeni, asioiden järjestelyyn ja myöskin joulusta nauttimiseen ennen muuttoa. Sillä kuten sanoin, vaikka loppuvuosi antoi mielettömän paljon – huomasin myös satsanneeni todella paljon. Halusin edelleen keskittää energiani vain olennaiseen. Kaikelle on oma aikansa ja paikkansa – myös näillekin iloisille uutisille.

Miltä kaikki on tuntunut? 

 Mitä tänne kuuluu?

Totta puhuen, tähän mennessä olen ollut pääasiassa mielettömän onnellinen (…ellei nyt  yhtä sitkeämpää sairastelua oteta lukuun). Toki, en ole ehtinyt olemaan pitkään poissa Suomesta, mutta alusta asti päätös muutosta tuntui oikealta. Ja ainakin tähän mennessä se on  pitänyt kutinsa. Kaiken kaikkiaan minä ja suuri persoonani on otettu vastaan täällä erittäin hyvin. Olen kotiutunut tänne jopa paremmin kuin osasin edes ikinä toivoa.  Pienessä ajassa olenkin ehtinyt muodostamaan myös tänne tukiverkoston ja saanut mielettömän mukavia ihmisiä ympärilleni.  Se ei nimittäin ole itsestäänselvyys ja olen kiitollinen siitä, että myös täällä on ihmisiä joiden kanssa voin olla oma itseni, jakaa asioita ja puuhata yhteisten kiinnostusten kohteiden parissa.

Seikat, joita odotin ja joista tiesin nauttivani ovat Keski-Eurooppalainen ilmasto ja lähistömme luonto. Hitsi näitä ulkoilumahdollisuuksia ympärilläni! Ne ovat asia, josta innostun joka päivä uudelleen ja uudelleen.  Alpeilla riittää lunta, mutta kaupungissa on jo täysi kevät. Toisin sanoen voin fiiliksen mukaan valita treenaanko alhaalla kaupungissa tai maastossa, hupparissa auringon paisteessa, kuivissa keleissä vaikka Reinin varrella. Tai lähdenkö vuorille täydessä auringossa ja nolla kelissä lautailemaan, patikoimaan tai pulkkailemaan. En varmasti lapsuuden jälkeen ole yhtä paljon viettänyt aikaa ulkona kuin nyt. Urheiluun liittyen, olen ilokseni löytänyt täältä myös yhteistyökumppaneita.  Mukaan lukien esimerkiksi täkäläisen kotisalini, jossa minut on otettu vastaan enemmän kuin hyvin. Joten huoli pois, jatkuvan ulkoilu-hypetykseni lisäksi rakkaus salilla treenaamiseen roihuaa kyllä.

Mitä suunnitelmia minulla on nyt täällä?

Mitä keväälle on luvassa?

Näillä näkymin tylsää ei pitäisi tämän keväänkään osalta tulla. Se tulee toki olemaan töiden täytteinen, mukaan lukien myös urheiluprojektit. Tiettyjä projekteja olen jo varmistanut, mutta toisaalta pohdin vielä kuinka moneen haasteeseen kevään aikana uskallan tarttua. Vielä kärkyllä on itseasiassa minulle isojakin mahdollisuuksia. Mutta nyt täytyy myöntää, että pidemmän alkuvuoden sairasteluni takia, on pakko katsoa rauhassa miten asioiden kanssa etenen.

Viimeisin kisamenestykseni jopa yllätyksekseni avasi minulle aika paljonkin portteja tänne Keski-Eurooppaan. Varsinkin ajankohtaisena asiana on eräs iso kutsu/mahdollisuus, johon haluaisin todella tarttua. Kutenkin hieman minua jo seuranneet tietävät, että haluan mennä terveys edellä – joten joudun tilannetta harmikseni vielä punnitsemaan. En halua mennä ojasta allikkoon, siksi on laitettava jäitä hattuun vaikka se hankalaa onkin. Tähän esittämäänne kysymykseen en siis täysin voi vielä vastata – mutta uskokaa tai älkää, kun päätös on tehty kuulette siitä kyllä!

Summa summarum: ensisijaisena prioriteettinani on tällä hetkellä panostaa arkeeni täällä; uusiin töihin sekä urheiluprojekteihin, ja pedata pidemmän päälle tätä vuotta – mutta yritän myös olla suunnittelematta liikaa. Elämästä, kun kuuluu vähän nauttiakin. Ja kuten huomattu on, kyllä se elämä myös positiivisesti yllättää, mikäli sille tilaa antaa. Tähän aikaan viime vuonna ei olisi pieneen mieleenkään nimittäin juolahtanut, että vuoden päästä kirjoittelisin teille vastauksia kysymyksiinne täältä Itävallasta käsin! 😉

 

Kiitos vielä kysymyksistänne,  toivottavasti saitte riittävästi vastauksia. Niiden äärelle oli hauska ja hyväkin itseasiassa pysähtyä. Näihin kuulumisin tällä erää – ensi viikkoon!

 

 

One thought on “Muutin ulkomaille: mitä, miksi, minne?

  • Itävalta. Kuulostaa varsin erinomaiselta. Olen viettänyt siellä vain pari päivää, ja ajanut läpi, mutta mieleeni jäivät upeat maisemat ja mukavat ihmiset.

    Olen itse asunut ulkomailla, vielä hieman kauempana, pariin otteeseen. Mikään ei opeta ja avaa niitä “ovia” enemmän kuin se. Nauti siis tästä vaiheestasi ja mieti tarkkaan mistä ovista kannattaa edetä. Kuten tuossa aikaisemmin totesin, menestys ruokkii itseään. Ratsastat nyt sillä aallolla ja on mukavaa jäädä seuraamaan, mitä kaikkea se osallesi tuo.

    Erinomaista kevään jatkoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *